Mä lensin niin kuin perhonen
kohti tulta vääjäämättä
niin luulin, maahan rakkauden
en jätä tätä elämättä
Sun kanssas päivän jokaisen
mä elin ainutkertaisesti
sillä rakkaus on merkillinen maa,
niin merkillinen maa,
ja pysyvän sen luulin
kai ikuisesti
vaan aika muuttui
enää et
mua sytyttänyt niin kuin ennen
nyt ymmärränkin rakkaus on maa
me jossa eletään,
vain teeskennellen
vain sääli, älä syytä mua
oon yhtä onneton kuin sinä
sillä rakkaus on pettymyksen maa
se on pettymyksen maa
ja petturi kai oon eessäs minä
nyt eessäs seison nauraen
vain itkenyt oon sinun vuokses
oon kavaltaja, tiedän sen
enkä palaa enää luokses
vaan pakko onhan uudestaan
näin jotain tehdä elämälleen
vaikka rakkaus on pettymyksen maa
epävarma maa
niin silti sinne
vaan pakko onhan uudestaan
näin jotain tehdä elämälleen
vaikka rakkaus on pettymyksen maa
epävarma maa
niin silti sinne
mä tahdon jälleen
mä tahdon jälleen
